"Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet,
kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois,
ja kaikesta siitä, mitä rakastin, on jäljellä ainoastaan
sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä.
Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa.
Tyhjyys lepää. Vesi on vaiti.
Vanha kuusi valvoo ja muistelee
valkoista pilveä, jota se on suudellut unessa."
Edith Södergran: Pohjolan kevät
Runoja, 1916.
puiden takaa paljastuu valoja
sinä olet niissä jokaisessa
odotat minua kotona
ja minä tulen
kohti valoa
niin kuin silloin hädissäni uin
kun joskus vahingossa katsoin seinien läpi
ja näin sinussa sen tumman meren
joka tuudittaa ja kohisee
ikiaikaisella tavalla
ja saattaa sysätä toiselle puolelle maailmaa
tai jättää tälle samalle rannalle
kun nukut, minä nousen juomaan
lasillisen makeaa vettä
ja seison pitkään hiljaa pimeässä
katson valon puutteen läpi sinua sellaisena kuin olet
sillä merestä ei pääse mihinkään
koska mereltä ei pääse mihinkään
jos meri ei halua niin
sateella puisto käyttäytyy
kuin baarin kaunein tyttö
voitonriemuissaan
kuin muka ei olisi laittautunut lainkaan
ja kumartuu nojaamaan tiskiin
hymyillen jonnekin kauas
ja ihmiset katsovat alas, vilkuilevat
lapsen uhmalla hupun reunan alta
ja juoksevat nopeasti sisälle taloihin
katsomaan dokumentteja
auringon polttamista asfalteista
"automaalin tuoksussa, kuusi kuolemanhäivähdystä
aukileikatun ajoneuvon pusertuneessa aortassa
kun mäntä sykkii, minun sydämeni räjähtää
veri kulkee polttimoissa, jalankulkijoiden
silmät tummentuvat täpliksi sillä tämä yö
on ensimmäinen sinun kanssasi
maantiellä, odotamme noutajaa"
Ville Hytönen: Kuusi valovoimaista sekuntia
Kuolema Euroopassa, Tammi, 2006.
maa on pelkkää vaaleaa tilaa,
ei näe onko pelto vai järvi vai taivas
ilman sinua en edes uskaltaisi katsoa
mutta kun sinä olet,
sen huomaa
että jokainen paikka on talon.
sinä saisit päättää senkin, mihin kaappi laitetaan.
lumelta piilossa, se on lumensuoja
tylsyyden suojaksi minulla olisi kaksi ihoa:
se, joka on minua, ja se sinua oleva,
joka on minun –
siten molemmilla on enemmän.
niin voi sattua kun kumpikaan
ei osaa laskea numeroilla.
voisin kirjoittaa sinusta
– minussa kaikuu
minussa ja tunnelissa
jotain alkukantaista on
metron liukuportaissa
olen menossa töölöön
enkä tiedä, en siedä,
en mitään muuta,
en muuta kuin sinut, sinut
Lapsen uhmalla minä sanon,
aikuisen hellyydellä,
jos olisit viiniä
niin minä joisin sinua
vaikka koko tynnyrin
Joisin kaiken ihan yksin
ja tulisin humalaan
niin arvokkaasti kuin taitaisin,
tanssisin loppuun, loppuuni asti
En muka muuta etsinyt kuin täyttymystä
Hiljalleen ei riitä, sen täytyi olla kerta,
haluta ja lakata haluamasta
Ei kai kukaan muuta halunnut
kuin kahta käsivartta, rintakehää pimeässä
– sitä paikkaa johon taipua, saada takaisin
äidin syli ja laulu
ja korkokengät, ne sellaiset päivät
jotka ovat vilpittömiä kuin lintu on
"Onpa tietty tietyssäni,
mesimarja mielessäni,
lempilintu liitossani,
sinisorsa suojassani,
jok’ on mieltynyt minuhun,
minä mieltynyt hänehen.
Hänell’ on ihanat silmät,
minulla syän suloinen.
Ei hän heittänyt minua
eikä yksin jättänynnä;
omaksens’ ottanunna,
kullaksensa kutsununna,
valkiaksensa valinnut.
Niin minä hänessä riipun,
sekä riipun jotta kiikun
niinkuin lintu lehtipuussa,
kuusen oksalla orava."
Kanteletar, toinen kirja: 31. Onpa tietty tietyssäni.
on väärin kuulla, kun naapuri
saa tekstiviestin seinän takana
on maaliskuu kuulla, kun linnut
alkavat laulaa liian aikaisin;
eivät ne tainneet koskaan lähteä pois
aamulla mietin: kukaan ei ansaitse
maailman kauneinta unta jos sitä ei rakasta,
jos sille ei soita,
vaan kävelee yksin
siniharmaat lätäköt ja asfaltit
mutta viileää ilmaa ei jaksa hengittää kauaa;
vielä joskus minä muutan sinun kanssasi tuon ikkunan taakse,
hiljaiseen valoon, siellä on hyvä —
minä opettelen,
kuinka tehdään hyvä
minä olen sinun tässä
lämpimässä vedessä se on sylisi
ja sinä olet kaunis minussa
lempeässä aallokossa kultaista vettä
kahlaan syvemmälle vaikka meri vastustaa
ja olen sinun: varpaat, polvet, reidet, vyötärö
kaulaan asti, sitten kokonaan
mikäli meren vesiä, sikäli minun veriä;
mikä minua, se oppikoon uimaan
